Marttinen & Talvitie: Äidin karkkipäivä

Oma elämä

Äiti ei jaksa aina olla inkkari, torimyyjä, muotinukke tai

merirosvo. Äidillä on ikiomia paheita. Aarrekätkö. Lukollinen 

päiväkirja. Salainen karkkivarasto. Ajatuksia, joita kukaan

ei tiedä.

Elämän ilot

Valvotaan yhtä aikaa ja vuorotellen. Riidellään ja sovitaan riidat. Itketään.

Suukotellaan ja rakastetaan. Vihataan ja kärsitään. Ollaan onnellisia.

Yhtä aikaa ja vuorotellen.

    Keskellä yötä, pimeässä. Vauva nauraa ääneen.

Cappucino

Miltä cappucino maistuu italialaisen pikkukylän baarissa

tiskiin nojaten, sitruuna- ja oliivipuiden siimeksessä?

    Tuskin yhtä hyvältä kuin omassa keittiössä ennen

perunoiden muusaamista, kakkavaipan aromien leijuessa ilmassa.

    Lehdestä on luettu etusivu ja kahvista siemaistu muutama

kulaus, kun toisesta huoneesta kantautuu vaativa huuto:

    – Äiti! Mulla on kantapäässä tikku!

    – Äiti, missä mun toinen sormikas on?

    – Äiti, mä tahdon maalata!

    – Äiti, mulla on kamala pissahätä!

    – Äiti, apua, äiti tuu heti tänne!

Tittamari Marttisen runoilema ja Virpi Talvitien kuvittama Äidin karkkipäivä (2003) on lempeän lämminhenkinen mutta kuitenkin realistinen läpileikkaus äiti-ihmisen elämästä. Teos ei ole mitään uusinta uutta, mutta oikein hyvin upposi "nykyäidillekin", kun sen tällä viikolla kirjastosta bongasin. Joitakin oikein universaaleja havaintoja, jonkakaltaisia olen itsekin välillä raapustellut. Marttisen runot ovat hyvin miellyttäviä, lempeän huumorin sävyttämiä, Talvitien kuvat tekevät myös paljon, täydentävät runoja. Erityisesti pidin kirjan jälkimmäisestä puoliskosta, koska se vaihe on nyt niinkuin päällä. Alkupuolella on odotus- ja vauva-aikaan liittyviä runoja ja loppupuolella vähän isompiin lapsiin, yleisesti lapsiperheisiin ja äitiyteen liittyviä. Suosittelen näitä akuutissa vaiheessa oleville äiti-ihmisille. 

Leikki-ikäinen

Tietysti se leikkii. Ruoalla. Kattiloilla,

kauhoilla, kännyköillä ja avaimilla. 

Veitsillä. Taskulampuilla. Tärkeillä

papereilla. Puhelimella. 

Tietokoneella. 

Vedellä, ja joskus tulella.

Vapaaa-illan jälkeen

Koti näyttää erilaiselta kuin ennen.

    Ilta oli virkistävä, mutta ei niin virkistävä, että jaksaisin

heti ryhtyä raivaamaan polkua olohuoneen tavararöykkiön läpi.

    Kuopus makaa sängyllä velttona kuin pehmopupu.

Puuro ei pysy sisällä. Kuivaan lammikot lattialta. Hyvä, että

perheelle saa maksaa heti. Käteisellä.

Leikki kesken

Tietysti leikki on kesken.
Kesken on myös neule, kahvi, puhelu,
ateria, kirje, gradu. 
    Mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen. Taulut
nojaavat ripustamatta seinään. Ruokapöytä on siinä, mihin
muuttomiehet sen käsistään laskivat. Sängyn alla on pahvi-
laatikoita, joiden sisältöä kukaan ei kaipaa.
    Kirjahyllyssä keikkuu voidepurkkeja, pariton kenkä,
kuumemittari, astmapiippu, Duplo-ukko ja tuttipullo
puolillaan sakkautunutta maitoa.
    Lapsiperheen koti ei tule valmiiksi. Kun on kunnolla
siivottu, joku pyöräyttää kaledoiskooppia. 

Tittamari Marttinen (runot), Virpi Talvitie (kuvitus): Äidin karkkipäivä
WSOY, 2003
151 s.