Raparperit ja muita ihmeitä

Raparperit puhuttelevat minua joka vuosi. 

Joka kevät niiden punaiset päät tunkeutuvat ensimmäisinä esiin routaisesta maasta, vaikka ympärillä olisi vielä kaikenkattava paksu jääkerros. Monena vuonna nuo kirpeät väripilkut puskevat pinnalle jo lumen keskeltä sinnikkäinä ja vahvoina. On voimaa ja halua kasvaa. 
Raparperit ovat ensimmäiset kasvit, jotka pihassamme heräävät eloon. Ne eivät välitä keväisen petollisista pakkasöistä eivätkä syksyn ensimmäisistä halloista. Ne elävät täydesti koko kauden: kirkkaina, voimakkaina, kirpeinä. Ne eivät anna periksi. Edes puutarhurin laiskuus ei saa niitä lakoamaan vaan ne kasvavat, levittäytyvät, verkostoituvat, selviytyvät. 
Niiden sitkeydestä voisi ottaa oppia. 
Vaikka tulee kuraa ja jäätä niskaan, silti ne loistavat, säteilevät talven jälkeen aina entistä punaisempina ja tuoreempina.  

Luonnon herääminen uuteen kukoistukseen talven ja kuoleman jälkeen yllättää ja hämmästyttää. Pontevat raparperit, ensimmäiset hauraat leskenlehdet ja oksanvarsiin kehittyvät silmut. Joka vuosi lämpimänä palaava aurinko. 
Maailma toimii, voimme luottaa siihen, että kevät tulee joka vuosi uudestaan. 
Kuuset tietävät, milloin alkavat kasvattaa tuoreita kerkkiä, muuttolinnut osaavat palata oikeaan aikaan ja paikkaan, karhut heräilevät talviuniltaan, jänikset vaihtavat kesänvärisen turkin ylleen, leskenlehdet, krookukset, sinivuokot ja voikukat tietävät, milloin on niiden vuoro nousta maasta. Pienistä siemenistä kasvaa kauneutta ja ravintoa. Vähitellen harmaa muuttuu vihreäksi, kaikkialla kasvaa ja rehottaa. 

Luonnossa voi nähdä ääretöntä kauneutta ja symmetrisyyttä. Linnun siipi on huippuunsa kehitelty rakenne, jota ei ole osattu jäljentää sellaisena kuin se lentoon pyrähtävällä siivekkäällä toimii. Ihmisen tai eläimen silmä on uskomaton taidonnäyte. Ihmisen käsi toimii aivojen jatkeena niin saumattomasti, ettei vastaavanlaista mekanismia ole pystytty rakentamaan koneille. Koivujen sisällä on tieto, milloin on aika puskea vaaleanvihreät hiirenkorvat esille, kasvattaa ne lehdiksi ja lopulta syksyllä irrottaa ote ja antaa keltaisen sateen leijua maahan. Kaikki pyörii, oikeaan aikaan, oikeassa järjestyksessä.   
Kevät herkistää, muutoksen voi huomata niin selvästi. Elämän esiin puskemisen kuolleesta ja särkyneestä. 
Minulle se kertoo ihmeestä, ei sattumasta. 

"Elämällämme on tarkoitus

ja joka hetkessä kauneutta

Emme ole automaatteja,

virhelyöntejä ruudulla

Elämällämme on tarkoitus

Jokaisen tarina on arvokas

Emme ole tyhjänpantteja,

tuhkaa korulippaassa

tuhkaa korulippaassa"

Samuli Putro