Katsaus menneeseen ja tulevaan lukuvuoteen

Toukokuu on selvästi jonkinlaista tilinpäätösten ja uusien suunnitelmien aikaa. Yliopiston lukuvuosi alkaa lähetä loppuaan ja on aika katsahtaa hieman menneeseen ja tulevaan. Kirjoitinkin jo kandiprojektistani sekä blogifiiliksistä. Nyt on aika avata hieman muita mietteitä loman kynnyksellä.

TJ kolme päivää! Sitten jään koko kesäksi kotiäidiksi lasten kanssa. Tuntuu tosi hassulta. Samaan aikaan hienoa ja odotettavaa, samaan aikaan outoa. Eiköhän siihen taas totu?Minulla on vielä yksi kirjatentti kesäkuussa, mutta muuten jatkan opiskeluja vasta elokuussa koulujen alkaessa. Siihen asti saamme kotoilla ja vähän reissaillakin. Blogi toivon mukaan päivittyy kesälläkin melko normaalisti, toki vähän pidempiä taukoja voi tulla väliin, mutta tarkoitus ei ole hyljätä blogia kokonaan kesäksi.   

Kesän jälkeen esikoisemme aloittaakin jo eskarin, eli uusi elämänvaihe velvollisuuksineen alkaa. Onneksi vielä aika leikkipainotteisesti ja pehmeästi, kun paikkakin on ennestään tuttu. (Tähän voisin nyt lisätä sen kuinkanopeastiaikakuluukaan! -kliseen.) Minä jatkan puolestani opiskeluja, tavoitteenani olisi olla valmis maisteri kahden vuoden päästä. Ajattelin käyttää ensi vuoden opintopisteiden kartuttamiseen ja jättää gradun suosiolla viimeiseksi. Syventäviä opintoja jatkan kirjoittamisen puolella. Olen myös päätynyt melko varmasti siihen, että haen elokuussa sivuaineeksi draamakasvatusta, jonka perusopinnot voisin suorittaa ensi lukuvuoden aikana. Katsotaan, pääsenkö. Muita sivuainepisteitä saatan kerryttää esimerkiksi taidehistorian ja historian puolelta. 

Valmistun siis periatteessa nyt kevään päätteeksi kandiksi, vaikken saakaan vielä paperia ulos. Olisi kaikki tarvittavat suoritukset ja pisteet kasassa muutaman viikon sisään, mutta haluaisin saada kandin tutkintoon valmiiksi journalistiikasta aineopintokokonaisuuden, joten käyn vielä alkusyksystä yhden kurssin siihen liittyen (se mokoma oli ilmestynyt uutena äippälomieni aikana). Eli virallisen paprun haen vasta syksyllä, sitten se on kyllä kahvilla käynnin arvoinen juttu. Kohta minulla on vihdoin se alempi korkeakoulututkinto takataskussa enkä ole enää koulutukseltani pelkkä ylioppilas. Hassua, ettei se nyt tunnu juuri miltään, vaikka etukäteen ajatteli sen olevan jonkinlaisen juhlistamisen paikka. Kaikkeen kai tottuu? Vaikka ihan rehdisti voin olla tyytyväinen tähän vuoteen ja aikataulussa pysymiseen. Ehkä meidän suomalaisten pitäisi kehua enemmän itseämme? Ei pröystäillä, mutta arvostaa tehtyä työtä omalla mittapuullamme. 

Nyt alkuviikosta palautan vihdoin sen varsinaisen kandintyönkin, sekin on hatunnoston arvoinen teko, vaikken olekaan siihen täysin tyytyväinen. Ärsyttää, kun se ei ole täydellinen. En ole yleensä koskaan perfektionisti normi kouluesseiden suhteen, mutta jotenkin olisi niin kiva ollut saada tuosta sellainen väitöskirja minikoossa. Tiedetään, että se on vain opinnäyte, mutta väitöskirjoja ja muita lähdemateriaaleja luettuani kandia varten tuo tuntuu aika onnettomalta räpellykseltä. Olen kuitenkin joiltakin osin siihen kovin tyytyväinenkin. Pitää vain antaa sen mennä tuollaisena. Lähettää se lentoon, lapsi maailmalle...