Blogin ystäväkirja, osa 2

Hyvää itsenäisyyspäivää! Blogin ystäväkirjan toiselle sivulle haastattelin omaa isääni. Ensimmäisen sivun voit lukea täältä. Isäni lukee todella paljon ja seuraa myös tätä kirjallisuusblogiani (terveisiä vaan sinne!), joten oli oikein mukavaa, että sain haastatella häntä tähän. Oma, merkittävä osansa kirjallisuusharrastukseeni on varmasti tullut sieltä lapsudenkodista, koska kirjoista on oltu aina innoissaan, niistä on keskusteltu, ja on kannustettu lukemaan ja kirjoittamaan. Mutta pitemmittä puheitta...

Nimi: Pasi Aalto.

Ikä: 55 vuotta.

Asuinpaikka: Hämeenlinna.

Ammatti: Apulaisrehtori.

Harrastukset: Lukeminen, sanaristikot, elokuvat, mökkeily kesäisin, matkustaminen tilaisuuden tullen.

Lapsuuden ja nuoruuden suosikkikirjoja: Englantilaiseen sisäoppilaitokseen sijoittuvat Jennings-kirjat ja Zane Greyn villin lännen kirjat, joista suurimpia suosikkeja olivat Purppurarinteiden ratsastajat ja Rajaseudun sissit. Kaikki Tarzan-kirjatkin tuli luettua, mutta ne eivät silti yltäneet suosikeissani edellämainittujen rinnalle. Sarjakuvista luin paljon varsinkin suosikkiani Tex Willeriä.

Millaisia kirjoja nykyään luet mieluiten: Kaunokirjallisuuden suhteen makuni on melko laaja ja luen hyvin monenlaisia kirjoja. Proosaa kuitenkin 99%:sesti, vaikka runoistakin pidän. Genreistä oikeastaan vain kauhu on sellainen, jota en lue ollenkaan, enkä juuri myöskään fantasiaa. Näin vanhemmiten olen herkempi kokeilemaan erilaisia kirjoja ja vastaan voi tulla positiivisia yllätyksiä. Luen lähes aina kirjan loppuun, jos olen sen aloittanut. Viime aikoina olen lukenut paljon muun muassa Kaari Utrion, Antti Tuurin ja Laila Hirvisaaren tuotantoa. Kaunokirjallisuuden lisäksi pidän historia-aiheisista tietokirjoista ja luen myös Raamattua.  

Kuinka paljon luet vapaa-ajalla: Luen paljon, mutta päivittäinen ja viikottainen määrä vaihtelee. Tulisikohan vuoden aikana luettua noin 50 kirjaa. 

Kaikkien aikojen parhaat lukukokemukset kaunokirjallisuudesta: Nuoruusiän parhaat olivat Viktor Hugon Kurjat ja Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Myöhemmin tuli kausi, jolloin parhaita romaaneja olivat mielestäni Jack Higginsin Kotka on laskeutunut ja Ken Folletin Piraatti. Mika Waltarin historialliset romaanit ovat myös olleet vaikuttavia kokemuksia, Johnnes Angelos oli pitkään kirkkaasti yli muiden.  

Parasta lukemisessa: Ihmisten tarinat, hyvä, hauska teksti, joka kulkee sujuvasti eteenpäin. Nautin myös oivaltavista ilmaisuista ja ajankuvauksesta historiallisissa romaaneissa. Parasta on myös hyvän kirjan "imu", joka vetää mukaansa, niin että on pakko lukea eteenpäin. 

Muuta: Lukijana olen romantikko, joka usein myös liikuttuu kyyneliin. Tästä olen saanut välillä hyväntahtoisia kuittailuja perheenjäseniltä. 

Terveiset: Tosi monella eri tavalla voi tehdä huippuhienoja kirjoja. Kirja on parhaimmillaan taidetta.

Isäni ja äitini myös lukevat tosi paljon yhdessä, eli toisin sanoen isä lukee ääneen ja äiti tekee samalla vaikka kotihommia. Isäni onkin lukenut tuhansia ja taas tuhansia sivuja ääneen vuosikymmenten aikana, paksuista Waltareista ja Utrioista alkaen. Heillä on vähän kuin oma, pieni lukupiirinsä, kirjoista kun myös keskustellaan samalla. Lukeminen on tällä tavalla myös heidän yhteinen harrastuksensa. Välillä kuuntelemaan liittyy myös vielä kotona asuva veljeni.  

Muistan itsekin, kun varsinkin ollessani kouluikäinen, isäni luki usein ääneen esim. juuri noita Jennings-kirjoja meille lapsille, ne ovat muuten jääneet minunkin suosikeikseni. Myös sarjakuvia luettiin meillä tosi paljon ääneen, Tinttiä, Lucky Lukea ja Carl Barksin Aku Ankkoja. Nykyään Pasi-pappa lukee muun muassa niitä samoja ankkatarinoita  lapsenlapsille, ja itsekin on kiva olla silloin kuulolla.