Wuolijoki: Niskavuoren Heta

Hella Wuolijoen (julkaissut myös salanimellä Juhani Tervapää) Niskavuoren Heta (1950) oli myös lukupiirikirjana, tai oikeastaan -näytelmänä. Olin jo pitkään ajatellut ottaa joskus selvää Niskavuoresta, se kun on niin klassikko, ja nyt tiedän, mistä siinä on kyse, kun ennen ei ollut juuri hajuakaan. Lukaisin myös Niskavuoren naiset, mutta siitä lisää myöhemmin. Voin sanoa, että molemmat Niskavuori-näytelmät saivat kyllä tunteet kunnolla kuohumaan, ja erityisesti negatiiviset sellaiset. Niskavuoren naiset sai minut melkein raivon partaalle, mutta Niskavuoren Heta herätti tunteita hieman maltillisemmin, vaikka sekin on melko surullinen ja siinä on jotain samaa kuin Jotunin Tohvelisankarin rouvassa, vaikkei mikään farssi olekaan. Molemmissa on kuitenkin voimakas, ahne vaimo, joka ei piittaa puolisostaan ja määräilee kaikesta itse.

Niskavuoren Heta on tavallaan sivujuonne varsinaisesta Niskavuori-saagasta. Wuolijoen viisi Niskavuori-näytelmää (Niskavuoren nuori emäntä, Niskavuoren Heta, Niskavuoren naiset, Niskavuoren leipä ja Entäs nyt, Niskavuori?) kertovat Niskavuoren tilaa asuttavan suvun vaiheista usean sukupolven ajalta. Niskavuoren nuoressa emännässä, jota lueskelin silmäillen, Niskavuoren taloon naidaan nuoreksi emännäksi Loviisa, jota kuitenkin käskyttää itsepäinen vanhapiika, Heta-käly, eli Loviisan miehen Juhanin sisko. Niskavuoren Hetassa nimihenkilö sitten päätyy naimisiin kunnollisen torpanpojan kanssa ja muuttaa Muumäen tölliin, jonne näytelmä keskittyykin. Ajallisesti näytelmä sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen taitteen molemmin puolin usean vuosikymmenen ajalle. Varsinaisella Niskavuorella oleillaan vain alussa Hetan ja Aukstin häiden ajan. 

Heta ei ole onnellinen vaimo. Hänellä on hyvä, ahkera ja taloudellisesti järkevä mies Akusti, jota hän ei osaa arvostaa, koska tämä ei ole talollisten suvusta kuten Heta. Näytelmän alussa vihjaillaan, että Hetan on "pakko" mennä nopeasti naimisiin jonkun kanssa, koska hän odottaa lasta, jonka todellinen isä on ilmeisesti näytelmässä vilahteleva Lammentaustan Santeri. Akusti-sulho astuu kuitenkin hyvin perheenisän rooliin ja onnistuu vuosien kuluessa keräämään rahaa jopa prameampaa asuinrakennusta varten. Akusti on viimeiseen asti kärsivällinen, ja jo valmiiksi itsepäisen Hetan kiukkuisuus saattaa toki ymmärrettävästi johtua Santeri Lammentaustaan ennen Akustia liittyneistä toiveista, jotka karisivat Santerin valittua toisen. Heta on kuitenkin saanut hyvän miehen ja kolme lasta. Sääli käy Akustia, lapsia ja palvelustyttö Siipirikkoa, kun kärkäskielinen Niskavuoren Heta pistää tuulemaan. Kannattaisi huomata onnensa ennen kuin on liian myöhäistä...

AKUSTI: Heikolla äänellä: Heta, anna minulle vähän vettä, janottaa niin.
HETA: Huutaa saliin: Aliina, Aliina, tule antamaan isällesi vettä, häntä janottaa. En minä sinua ennen ole    passannut enkä minä sinua passaa nytkään. Jatkaa lukemista.
AKUSTI: Yrittää nousta. Raskaasti ja pelottavasti: Kyllä se olet sinä, joka nyt passaa minua, Heta Niskavuori.
HETA: Oletkos sinä tullut hulluksi? Herrajestas!
Aliina tulee.
AKUSTI: Ehkä olen tullut järkiini. Heta, sanon minä. On tukehtua. Anna vettä! Pois Aliina! Vettä, Heta!
ALIINA: Herra taivaassa, anna isälle vettä!
HETA: Antaa vesilasin. Tuossa on. Hulluksi se on tullut, pähkähulluksi. 

Tämä näytelmä nosti ihan puun takaa mieleen sen Suvi Teräsniskan kappaleen Nyt ja tässä, joka kuultiin Vain elämäässäkin. Sen lisäksi nimittäin, ettei Heta saavuttanut perheonnea seiniensä sisäpuolella, vaikka siihen olisi ollut edellytyksiä, hän oli myös niin ylpeä, ettei kehdannut kutsua edes läheisiään kylään ennen kuin vuosien päästä komeamman talon valmistuttua. Tässä  muutama värssy siitä biisistä, ei siis Wuolijoen vaan Timo Kiiskisen kynästä: 

"Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä

Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina

Kellot mittaavat tunteja

Eiliset odottavat huomista 

Siinä välissä ohikiitävässä

On elämässä vain nyt ja tässä"

Hella Wuolijoki: Niskavuoren Heta, kokoelmassa Niskavuoren tarina
Love Kirjat, 1979
382 s., josta Niskavuoren Heta 71 s.