Christie: Askel tyhjyyteen

Agatha Christien teosta Askel tyhjyyteen mainostettiin takakannessa yhtenä Christien tuotannon hauskimmista dekkareista. En ehkä kutsuisi sitä hauskaksi mutta on se hieman keskimääräistä salapoliisijuttua keveämpi ja valoisampi. Ehkä siksi, että onnettomuudelta näyttävää juttua, jossa tuntematon mies putoaa kalliolta astuttuaan vahingossa askeelen tyhjyyteen, alkaakin omatoimisesti tutkia kaksi paikkakunnan nuorta: onnettomuuspaikalle ensimmäisenä sattunut papinpoika Bobby ja reipasotteinen aatelistyttö Frankie. Ystävykset pääsevät murhaan viittaavan mysteerin jäljille ja joutuvat toki itsekin pinteeseen. Kirja on siitä erilainen, että siinä ei poliiseja, tarkastajia tai muita etsiviä ole juttua selvittämässä, koska tapaus on olevinaan ilmiselvä onnettomuus. 

Koko murhajutun selvittäminen kulminoituu kalliolta pudonneen uhrin viimeisiin, ratkaiseviin sanoihin, jotka on myös nostettu englanninkielisen teoksen nimeksi. 

Bobby nousi nopeasti ja meni lähemmäksi. Ennen kuin hän ehti miehen luo, tämä alkoi puhua. Hänen äänensä ei ollut heikko – se kajahti selkeänä ja sointuvana. 

   "Miksi he eivät pyytäneet Evansia?" mies sanoi. Sitten merkillinen, pieni värähdys kävi hänen lävitseen, silmäluomet sulkeutuivat, leuka loksahti...

    Mies oli kuollut.

Agatha Christie: Askel tyhjyyteen [Why Didn't They Ask Evans]
WSOY 2010 [1934]
272 s.