Honkasalo: Nuukaillen

"Perheenemännän ensimmäinen velvollisuus on tässä kohden säästäväisyys. Varakkaallakin säästäväisyys on avu, hupuus vika. On yhtä paha, jos annetaan vähän pahentua kuin paljon. Ei koskaan saa perheessä millään ehdoilla se mielipide päästä vallalle, että on yhdentekevää, kuinka paljon menee. Siten turmellaan sekä lapset että palkolliset sanomattomaan määrään." (Mathilda Langlet: Täydellinen käsikirja kotitalouden kaikilta aloilta perheenemännille kaupungissa ja maalla I, 1885.) 

Laura Honkasalo pohtii ja perustellen arvosteleekin länsimaisia kulutustottumuksia kirjassaan Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja samalla maailman (2014). Jouduttuaan yksinhuoltajaksi Honkasalon kukkaronnyörit kiristyivät, joten nuukailuprojekti oli välttämättömyys. Kirjassa Honkasalo avaa omia säästämistapojaan, jakaa isoäidin aikuisia säästövinkkejä sekä pohtii yleisemmälläkin tasolla, miksi ostaminen usein koetaan  valheellisesti onnellisuuden synonyymina. 

Teos on kiinnostavaa luettavaa ja osa sisällöstä on läheistä sukua myöskin tämänvuotiselle Ilana Aallon Paikka kaikelle - mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan, jonka luin äskettäin. Molemmissa on samaa kulutuskriittisyyttä ja pyrkimystä yksinkertaisuuteen. Syytkin ovat osittain samat. Vaikka Honkasalon Nuukaillen lähtee liikkeelle rahasta, siinä pyritään säästämään yhtä lailla myös luontoa, aikaa ja hermojakin. Tietynlaista downshiftaamista, jossa shoppailu vaihdetaan luontoretkeilyyn. 

Vaikka rahasta ei edes olisi varsinaista pulaa, Honkasalo tarjoilee useita päteviä syitä olla ostamatta tai keräilemättä turhaan yli todellisen tarpeen. Hänellä on esimerkkejä niin kolmannen maailman tehdasoloista kuin rompekasojen alle menehtyneistä Colleyerin veljeksistä (samaa, legendaksi noussutta esimerkkiä käytti myös Aalto kirjassaan). Honkasalo kritisoi osuvasti myös koetun tarpeen ja todellisen tarpeen eroa. Suomessa ihminen esimerkiksi tarvitsee välttämättä kengät, mutta kuinka monet erilaiset eri käyttötarkoituksiin? Esimerkiksi juuri kenkäostoksia saattaa perustella itselleen aina erilaisella tarpeella, vaikka olisi jo kymmenen paria kaapissa. (Paris Hiltonin kaapissa on muuten yli 2000 paria.)

Jotkut vanhan ajan kotitalousvinkit kuulostavat tavallaan huvittavilta, mutta osasta voi olla hyötyäkin, joukossa on ihan nykyaikaankin sovellettavia. Mutta osa, kuten kahvin korvikkeen tai muurahaisviinan valmistusohje, on ehkä esillä vain vintage-hengessä? Pidin kirjasta ja Honkaslaon tyylistä kirjoittaa, ajattelemisen aihettakin jäi matkaan.       

Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kirjapaja, 2014
200 s.