Terras: Stocmann Yard – Myymäläetsivän muistelmat

Tämä kirja, Antto Terraksen Stockmann Yard – Myymäläetsivän muistelmat (2015), saa hymyilemään ja hymistelemään, tirskahtelemaankin. Monta kertaa! Kirjassaan Terras muistelee noin parin vuosikymmenen mittaista uraansa Helsingin Stockmannin myymäläetsivänä. Jos tämä olisi romaani, kaikki sanoisivat, että tosi epäuskottavaa, mutta totuus on aina tarua ihmeellisempää ja niinpä saamme nyt lukea toinen toistaan absurdeimmista näpistelijöistä, hiippailijoista ja kiinniottotilanteista. Että ihan Helsingin Stockalla! Arvovaltaisen kaupan sädekehä rapisee kun Terras sekä ihailee että kaunistelemattomasti arvostelee  työnantajaansa ja sen asiakaskuntaa. Liekö teoksella ollut osuutta siihen, että myymäläetsiväjärjestelmä Stockmann Yard on nyt lakkautettu. (Kauppajätin mukaan ei, mutta johto ei kai ollut perin iloinenkaan hulvattomista paljastuksista.) 

Teoksessa on hyvin paljon yksittäisiä, toinen toistaan uskomattomampia keissejä Terraksen uralta. Suurin osa jutuista on huvittavia pikku sattumuksia, osa jutuista hieman roisejakin, mutta elämä on. Jopa Stockalla. Kaikkea sielläkin on tapahtunut ja useimmissa tapauksissa voro saa ansionsa mukaan. Ikävä sanoa, mutta olisiko kannattanut esimerkiksi varastaa liian pienet farkut, jos sepaluksen kanssa käy "Sekaisin Marista" ja lyhyeksi jäänyt pakomatka päätyy lopulta ambulanssiin? Tai kannattiko varastaa kaktus piilottamalla se juuri takin alle kainaloon ja sitten iskeytyä kiinniottotilanteessa seinää vasten juuri sillä kyljellä? Entä miten meni niinkun omasta mielestä sillä tuoreella aviomiehellä, joka päätti hetken mielijohteesta pölliä sortsit ja myöhästyi sitten poliisikuulustelujen takia muutaman tonnin häämatkalta Thaikkuihin? Sori, lento meni jo...

Kirjassa kerrotaan myös muun muun muassa Herkkuosastolla leivän sisuksia kovertaneesta vakioasiakkaasta, henkilökunnan epärehellisyyksistä, hääpukuja tuhoavasta vanhastapiiasta sekä anastelevista virolaisherroista nimeltä Nussik, Pöllik ja Säälik, jotka eivät ymmärtäneet, miksi kaikki nauroivat poliisikuulusteluissa. Kun Stocmann Yard on asialla, kiinni jää kaiken hämäräperäisen sakin lisäksi myös hienostorouvia ja kalliisti pukeutuvia liikemiehiä. Kevyttä historiakatsausta Stockan menestyksen päiviinkin kirja hauskalla tavalla valottaa. Terraksen humoristinen kirjoitustyyli tempaa mukaansa. En ihmettele, että Terras tekee myös stand up -keikkoja. Kirjan jälkeen hänen etsivänuransa Stockalla nimittäin päättyi, omasta tahdostaan tosin.    

Terras myös ivailee – käytännön kokemuksensa nojalla – tietyille stereotyyppisille asiakasryhmille kuten suomenruotsalaisille, äkkirikastuneille, ulkomaalaisille ja, niin, kirjailijoille. Jälkimmäisille oli pakko nauraa ihan ääneen, ja alla on siis Terraksen luonnehdinta kirjailija-ammattikunnasta, jota ennen oli tapana kestitä Akateemisessa Taiteiden Yön yhteydessä. Allekirjoittanutkin kun kirjailijaksi on haikaillut. Onneksi päihteitä en käytä, sillä pääsee jo johonkin asti...

 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sen, että kirjailijat olivat saapuneet, huomasi siitä, että johtajan huoneesta leijui sankka tupakansavu ja viiniä kannettiin kahden tarjoilijan voimin. Väkeä oli kuin Pentinkulman päivillä parhaimmillaan ja tunnelma usein sellainen, että jos yöllä saatiin ovet säppiin niin ettei kukaan ollut illan aikana ketään lyönyt, oltiin onnistuttu. Kaikkialla pyöriskeli tokkuraisia novellisteja, riidanhaluisia esikoiskirjailijoita, pulskantukevia romaanintekijöitä ja kaikkia vältteleviä kustannustoimittajia. Enemmistö porukasta kahlasi oman nokkeluutensa suossa, ja siitä harvemmin kuivin jaloin selvitäänkään. 

          Suurin osa kirjaväestä inhoaa eniten sellaisia kirja per vuosi -tyyppejä. Niitä pidetään pyrkyreinä ja moukkina. Oikea kirjailija sitä vastoin on sellainen, että se kirjoittaa yhtä kirjaa koko elämänsä eikä sitäkään parhaassa tapauksessa valmiiksi asti. Silloin voi sanoa, että on menty sielu edellä ja veresliha perässä. Korkeintaan kirja per elämä – kaikki muu on teeskentelyä. 

            Vuosien saatossa on tullut hyvinkin selväksi, että humanismi ja alkoholismi viihtyvät usein samassa sepässä. Ja siitä voi melkein lyödä vetoa, että mitä kovempi happo sen todennäköisemmin lastenkirjailija. Se on vaan niin kuluttavaa kuulemma. – –

Antto Terras: Stockmann Yard – Myymäläetsivän muistelmat
Like, 2016 [2015]
285 s.