Kirjoittamisen vimma

Blogin lisäksi en ole oikeastaan kirjoittanut muuta luovaa kesän jälkeen, mutta nyt... uusi vuosi, uusi inspiraatio... Suhteestani luovaan kirjoittamiseen olen kirjoittanut tänne blogiin ennenkin (täällä), mutta nyt taas uusia kuulumisia siltä saralta... 

Kirjoitin silloin, että haluaisin joskus vielä julkaista kirjan, ja nyt olen taas monen kuukauden luovan tauon jälkeen alkanut työstää yhtä "valmista" raakiletta eteenpäin, kohti tuota unelmaa. Siinä on jo vähän työtä, kun muokkaa, jatkaa, käy läpi valmiiksi kuvittelemaansa tekstiä, jota on kuitenkin kymmeniä ja kymmeniä sivuja, joten se ei ole ihan mikään yhden illan homma. Aina pitemmän tauon jälkeen, kun lukee omaa "teostaan", tajuaa, että miten onkaan joskus kuvitellut sen olevan vielä valmis! Tässä kirjaprojektissa tulee vastaan se pituuskin, kun romaanin pitäisi olla aika lailla vähintään se 200 kirjan sivua, niin nyt syvennän ja pidennän sitä tekstiä, kun viimeksi suolsin vain inspiraation vimmassa kaiken mahdollisimman nopeasti paperille, vaikka tarina voisi olla monisyisempikin. (Ja silti siihen meni silloinkin paljon aikaa). Aika se onkin kaikkein inhottavin realiteetti, joka näitä pyrkimyksiä vähän rajottaa... Totta puhuen olen nipistänyt vähän kandin kirjoitusajasta tähän projektiin, voihan nyt yhden kandin tempaista kokoon milloin vain, eikö...? Ei vaines, on sekin onneksi ihan hyvällä mallilla. Välillä kyllä ärsyttää, että pitää myös opiskella eikä voi vain käyttää päiviä kirjoittamiseen ja kaikkeen taiteelliseen. 

Oikeastaan kipinän tämänkertaiseen kirjoitusvimmaan antoi se luovan kirjoittamisen kurssi, josta mainitsinkin jossain vaiheessa. Se on vasta ihan alussa ja on enimmäkseen verkkokurssi, mutta yhtä kaikki, se toi jotenkin tunteen, että hei, oikeastaan minä ihan oikeasti opiskelen nyt kirjailijaksi, jos sitä nyt ylipäätään voi yliopistossa opiskella! Mutta ehkä tämä on kaikki sitä jonkinlaista kirjailijuutta kohti. Enkä ole niin tyhmä, että olisin jättänyt kaiken yhden kortin varaan, tuo toimittaja on aina sellainen käytännöllinen ammatti, joka minulla on takataskussani. Ja onhan minulla kädet ja jalat enkä pelkää myöskään raavasta "kunnon" työtä, jos ei akateemista duunia valmistumisen jälkeen irtoakaan, mutta yritän nyt kuitenkin ensin valmistua ja mietin noita sitten. Mutta oli vaan niin siistiä huomata, että kun nuorena luulin, ettei kirjailijaksi voi opiskella, niin ainakin jotain sinne päin olen nyt yllätys, yllätys opiskelemassa. Eihän se takaa, että saisi jotain julkaistuksi, mutta antaa se vähän työkaluja ja toivon mukaan myös palautetta ja vinkkejä. Oikein odotan, että pääsen syksyllä ottamaan enemmän noita syventäviä kirjoittamisen kursseja ja kehittymään siinä! Ajattelin myös ottaa sellaisen asekeleen, että kun jossain vaiheessa saan tekstini sille mallille, että se on olevinaan oikeasti valmis, voisin ekaa kertaa lähettää sen Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun. Kokemuksia? Palvelu on maksullinen, mutta sieltä saisi ammattitaitoista palautetta juuri omasta käsikirjoituksesta, kustantamot eivät sitä kiireen vuoksi anna lainkaan. 

Toinen kirjoituskipinän sytyttäjä tällä kertaa oli uuden kevään lisäksi myös Tuulen viemää -kirja, jota olen siis nyt lukemassa. En tarkoita, että matkisin sitä, mutta lähes aina lukiessani itselleni todella merkityksellistä kirjaa, tulee myös halu kirjoittaa itse. Olen myös pyöritellyt mielessäni, että voisin ehkä julkaista tämän blogin kautta myös joskus linkillä jonkun ihan pitemmänkin tekstin vaikka jatkokertomuksena tms. mutta en ehkä ihan vielä. Haluan kuitenkin kääntää vielä loputkin kortit kustantamojen kanssa. Ja sitä ennen pitää taas jatkaa, muokata, syventää, korjata... Tällä hetkellä minulla on kolme tuollaista niin sanotusti valmista pitkää "romaania" (tai mitä nyt sitten onkaan), kaikki hyvin eri aiheista ja tyyliltäänkin melko erilaisia, ja kaikki ovat myös sellaisia, että niitä pitää taas tauon jälkeen jatkaa, jatkaa ja jatkaa, vaikka ovat olevinaan jo valmiita. Nyt olen keskittynyt viimeisimpään niistä, montaa ei voi samaan aikaan viedä eteenpäin. Voi olla, että käytän blogin kirjoitusaikaa myös enemmän nyt siihen, mutta koitan pitää silti myös jonkinlaisen säännöllisyyden täälläkin, koska blogi on kyllä tosi kiva kirjoitusharrastus sekin. Mutta aika, aika, aika... 

Kirjoittaminen on palkitsevaa, mutta myös välillä todella turhauttavaa, koska teksti vaatii kypsymistä, joten luovine taukoineen ja aktiivisine kirjoitusjaksoineen aikaa voi mennä kovastikin. Siihen ei vaan istu ollenkaan sellainen "kaikkimullehetinyt", vaan on todella yritettävä olla kärsivällinen ja odottaa, että saisi sen todellisen helmen ikuistettua. Kun on saanut raakaversion valmiiksi, niin jo pelkkä oikoluku puhumattakaan muokkauksesta kestää hullun kauan, kun puhutaan oikeasti romaanipituisista... Hohhoijaa... Pahinta kuitenkin on, ettei silti voi olla kovin kauaa kirjoittamatta. ;)

Onko siellä lukijoissa muita kirjoittajia?