Leino: Helkavirsiä

"Tuo oli tytti Päivölässä

Ihalempi, maammon impi,

mansikka hyvien maiden,

Herran lehtojen hedelmä;

meni karjahan kesällä, 

ei tullut takaisin tytti."

Klassikkolinjalla näköjään jatketaan vielä... Eino Leinon Helkavirsiä (1903 ja 1916) oli meillä lukupiiriteoksena ja suoraan sanottuna se oli kyllä tosi erilainen, mitä kuvittelimme. Helkavirsiä on oikeastaan kaksi teosta, ykkönen ja kakkonen, joiden kirjoitusajankohdan välillä on yli kymmenen vuotta. Minäkin ajattelin, kun valitsimme lukupiiriin kirjoja, että hei, Leinoa, jee jee, Nocturnet kaikuen korvissani, mutta ei... Helkavirsi-sana viittaa lauluihin, joita on laulettu nuorten tyttöjen helkajuhlissa. Kyseessä on erittäin Kalevala- ja Kanteletar-henkisiä runoja, jotka pysyvät tiiviisti kalevalaisessa runomitassa. Aiheita on nostettu kansanperinteestä, mutta ilmeisesti Leino on silti itse sepittänyt lennokkaat tarinansa runoihin. 

"Nousi nopsa neien jalka,

nopsempi kosijan jalka,

siro siukoi hirven nilkka,

kinner kiireempi ajajan,

tahtoi jo tavata kaunon,

kiinni kirkkahan kopata;

putosi polulle kukka

rinnoilta ripeän immen."

Runot ovat pitkiä ja kuolemaa on aika paljon. Melko raskasta lukea tuollaista todella tiukan mitallista runoutta, kun on tottunut vapaampaan. Pidän kyllä tavallaan sellaisesta kansanrunotyyppisestäkin kielestä ja tykkään joskus leikitellä itsekin runomitoilla, mutta koko teos... huh huh. Mutta onhan Leino hyvin taitava kielenkäyttäjä, sitä ei voi kieltää. Teoksessa on jotain hieman huvittavaakin, nuo henkilöiden nimet varsinkin, esimerkiksi Räikkö Räähkä tai raavaat veljekset Oterma ja Katerma (niistä tuli mieleen Onneli ja Anneli).

Helkavirsiä I  on kirjoitettu 1903, ja se luullakseni selittää aika paljon tuota kalevalaisen mitan uusiokäyttöä. Silloin nimittäin oli muutenkin vahvana kaikessa taiteessa kansallisromantiikka ja oman kansan erityispiirteet vs. Venäjä ja sortokaudet. Kansallista itsetuntoa pönkitettiin urakalla ja Akseli Gallen-Kallelat ynnä muut taiteilijat poimivat hekin teoksiinsa paljon aiheita juuri Kalevalasta ja tavallisen, suomalaisen kansan keskuudesta. Joten tuota kontekstia vasten Helkavirretkin muuttuu hieman ymmärrettävämmäksi ja myös se, että teos sai hyvät arvostelut jo heti ilmestyessään. Teoksen kannessakin lukee: "...ovat kirjallisuutemme ja koko kansallisen tietoisuutemme ohittamattomia perustekstejä." Mutta kyllä minä silti edelleen olen sitä Nocturne-tyyppiä enemmän... 

"Tuo turilas, Räikkö Räähkä,

Neuvoi tien viholliselle

kahden kallion lomasta,

syksy-yönä hiljaisena;

teki sen henkensä hädässä.

Polttivat kylän poroksi,

surmasivat suuren kansan.

Yks on pirtti polttamatta,

Se on pirtti Räikön räähkän."

Eino Leino: Helkavirsiä I–II

SKS, Kirjapaino Raamattutalo Oy, 2000

162 s.