Case Kypros - haastattelussa Sanna

Tämä postaus liittyy kiinteästi edelliseen, joten kannattaa ensin lukaista Ihmiskaupan kasvot. 

Sain kunnian haastatella suomalaista Sannaa, joka työskentelee Kyproksella ihmiskaupan uhreja auttavan keskuksen johtajana. Kysytäänpä Sannalta muutama kysymys liittyen hänen työhönsä ja erityisesti Kyproksen tilanteeseen.

Sanna harrastaa urheilua ja luonnossa liikkumista vastapainona henkisesti raskaalle työlle. Riittävä palautuminen on erityisen tärkeää tällä alalla. "Ihan koko ajan ei voi olla käytettävissä."

Miksi juuri Kypros?

Kyproksella on hyvin otollinen sijainti seksiperäisen ihmiskaupan kannalta, koska se on sopivasti Aasian, Afrikan ja Euroopan solmukohdassa. Kypros toimii uhrien lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaana. Ulkomailta tulleita uhreja on paljon. Laajamittainen ihmiskauppa on mahdollista, koska lainsäädännössä on porsaanreikiä eikä laajassa mittakaavassa ole tarpeeksi tahtotilaa selvittää, kuka lukuisista prostituoiduista on ihmiskaupan uhri ja kuka ei. Lisäksi Kyproksella vallitsee ns. macho-kulttuuri, miehen yleinen "oikeus" käyttää ostettuja naisia miten haluaa, perheellisenäkin.

Näkyykö prostituutio katukuvassa?

Näkyy, paljon selvemmin kuin Suomessa. Neonvaloissa välkkyviä ilotaloja on paljon ja lisäksi vähäpukeiset naiset syrjäisemmillä kaduilla eivät jätä tarkoitustaan arvailujen varaan. Jännä ilmiö ovat myös kyproslaiset frappé-kioskit maanteiden varsilla: viettelevästi pukeutuneet tytöt, jotka myyvät näennäisesti jääkahvia, mutta myös mahdollisuudet muihin palveluksiin ovat yleisessä tiedossa. Lisäksi aasialais- tai afrikkalaistaustaisten naisten on lähes mahdotonta kulkea kadulla ilman, että joku rullaa auton ikkunan auki ja kysyy hintaa. Miehet ovat tottuneet, että etnisen näköiset naiset Kyproksella ovat usein prostituoituja.


Te autatte ihmiskaupasta pelastuneita uhreja eteenpäin elämässään. Voiko ihmiskaupan uhri toipua traumoistaan?

Toipuminen on kyllä mahdollista, mutta pitkän ja kivisen tien takana. Tapahtuneita asioita ei saa koskaan pyyhittyä pois, mutta elämää on mahdollista jatkaa, haavat oppia hyväksymään. Keskuksemme tarjoaa naisille psykososiaalista tukea ja keskustelun lisäksi erilaista voimauttavaa toimintaa kuten taiteita, kädentöitä, liikuntaa ja eläintenhoitoa. Yritämme auttaa naisia jaloilleen ja uskomaan itseensä. Mutta monesti mennään kolme askelta eteenpäin ja kaksi taaksepäin.


Sehän on fakta, että jos kysyntää on, niin ihmiskauppiaat kyllä hankkivat Kyprokselle lisää uhreja, jos edellisiä saadaan pelastettua. Miten jaksat turhautumista?

Työni on pienten voittojen juhlimista. Tässä on pakko olla kärsivällinen. Välillä jo pelastetutkin naiset ajautuvat myöhemmin takaisin samoihin hommiin. Lähtökohtani on, että yksittäisenä ihmisenä en voi lopettaa koko maailman ihmiskauppaa, mutta voin silti tehdä oman, pienen osani. Edistysaskeleet ovat välillä minimalistisia, mutta nekin antavat voimaa jatkaa: nähdä vaikka jonkun maahan poljetun naisen ymmärtävän oma korvaamaton arvonsa ihmisenä ja naisena.  



Sanna oli pikavisiitillä Suomessa ja lensi jo takaisin Kyprokselle jatkamaan tärkeää työtään. Minulla on suunnitteilla myös pitempi lehtijuttu Sannasta, ja linkkaan blogiinkin, jos se ilmestyy. 

Sannan ihmiskauppa-aiheinen blogi Kun korvaamaton kaupattiin löytyy tästä osoitteesta:
http://www.stoori.fi/kunkorvaamatonkaupattiin/, ja sieltä voi seurailla Sannan työkuulumisia Kyprokselta.


Jos kiinnostuit Kyproksesta ihmiskaupan näyttämönä, kannattaa katsoa Ruut ja Mika Ahosen tekemä, puolisen tuntia kestävä dokumentti Rose in paradise, joka avaa hienosti ihmiskauppatilannetta erityisesti tuolla kauniilla pikku saarella. 
Vuonna 2014 Euroopassa, erityisesti Kyproksella kuvattu dokumentti löytyy tästä osoitteesta:

https://www.youtube.com/watch?v=KB0Pgvz8bTE&feature=youtu.be


Sannan kuva: Kimmo Korpela