Rannalla
Poutapäivä
Nuo ihanat pilvet
lipuvat taivaan paksuna mattona
päämme ylitse
kun vietämme päivän
parasta hetkeä
Kahvimuki ja yhteinen munkki
Rakkaani, ystäväni
Nuotion loimussa
kitaralla sointu muutama
Tähdet järven pinnassa
lokakuisen illan tunnelma
Käsi etsii kaverin
yön lämpimässä loimussa
Aamun auer aukeaa
ennen kuin sanat katoaa
Tumma vesi alla laiturin
korpit ympyrässä rannalla
Työnnetään vene vesille
lokakuisen aamun viileyteen
Nuo kaksi ylempää runoa kaivoin puhelimeni muistion kätköistä näihin ihan tuoreisiin kuviin. Todellisia henkireikärunoja, joita on puhelimeni pullollaan viime vuosilta. Mutta vitsit, miten kaunista tuolla oli! Kuvitelkaa taustalle vielä veteen lehahtavan joutsenparin särkyvä laulu ja kostean mullan tuoksu. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
(En tässä nyt ota kantaa siihen, että oli aika ristiriitainen tuo koko mökkireissu, kun meidän vanhempien auktoriteetti ja itsearvostus joutuivat taas miljoonannen kerran koetukselle, kun tuli erinäisiä konflikteja jälkikasvun kanssa erinäisistä aiheista. Ei ole kyllä yhtään helppoa tuo vanhemmuus, olisipa kaikki yhtä seesteistä kuin noissa kuvissa! Mutta otetaan ne kauniit hetket, pidetään ne. Nekin ovat todellisuutta yhtä paljon kuin riidat, erimielisyydet ja kasvatuksen kompastuskivetkin. Voin ainakin sanoa, että rosoisuutta tästä perheestä löytyy, mutta kaiken mudassa tarpomisen jälkeen sitä tosiaan arvostaa myös niitä hetkiä, kun joskus joku asia onnistuu kerralla.)
On pakko vielä lainata tähän pätkä Juha Tapion kappaletta, se on mulle niiiin tää maisema.
"Olin kestänyt kaiken
Häpeää kestänyt en
Jätin taakseni kaupungin valot
Ja voittamisen
Ajoin yön yli tänne
Jääkylmässä järvessä uin
Ja suorilta jaloilta melkein
vuoteelle kaaduin
Minä unen läpi vajoan
Joku jätti höyhenen huoneeseen
Ja niin kuin jostakin kaukaa
Mä kuulisin kuiskauksen:
Älä pelkää, älä pelkää
Sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
Ja tulee nimenäsi olemaan"
Juha Tapio, Rakastettu
Tähtikuva Kimmo Korpela, muut omiani.
Kommentit
Lähetä kommentti