Lukupiiri pieni pyörii

Olen tainnut blogissakin mainita sanan lukupiiri. Myönnetään, että aluksi tuo sana kuulosti omaankin korvaani ehkä hienostelulta, mutta vähintäänkin hieman omistuiselta ja vanhanaikaiselta, mutta niitä se ei ole. 

Olen tällä hetkellä kahdessakin lukupiirissä, molemmissa koulun puolesta, mutta olen pitänyt siitä niin paljon, etten pidä enää lainkaan hulluna, että jotkut perustavat lukupiirejä vapaaehtoisesti! :) Päinvastoin, siitä on osallistujilleen varmasti paljon iloa ja hyötyäkin. Omissa kirjallisuuden opinnoissani kaikki Kaunokirjallisuuden tuntemus -kurssit ovat lukupiirimuotoisia ja tosi suosittuja. Kurssithan ovat tosin pakollisia, mutta ne voisi suorittaa myös kirjoittamalla jokaisesta kirjasta pitkän esseen, mutta lukupiireily on paljon hauskempaa ja samalla kursseille vaadittu kirjoitustyökin jakaantuu useammalle. 

Toisessa lukupiirissä kahlaamme läpi kotimaista kertomakirjallisuutta ja toisessa lyriikkaa ja draamaa. Tein yhden lukupiirikurssin ennen äitiyslomille jäämistä ja nyt on tosi kiva taas "kuulua piireihin". Paljon muutenkin lukevana kirjoista on hauskaa ja kiinnostavaa keskustella ja niistä saa myös enemmän irti, kun on muitakin sanomassa mielipiteitään ja "tekemässä löytöjä" tekstin äärellä. Monet uudet näkökulmat avautuvat yhdessä pohdiskelemalla. Lisäksi joka kerralla yksi on ns. puheenjohtajana, ja ottaa etukäteen selvää hieman taustatiedoista kuten kirjoittajasta, genrestä, teoksen kirjallisuushistoriallisesta kontekstista jne.

Lukupiirihän on oikeastaan sukua ompeluseuroille, raamattupiireille tai vaikka penkkiurheilun kisakatsomoille, ei se sen kummallisempaa ole. Samoista asioista kiinnostuneet ihmiset vain kokoontuvat pienellä porukalla yhteen höpisemään sen sijaan että puuhailisivat ja pohdiskelisivat yksikseen. Lukupiiri on kiva harrastus, jonka voi perustaa huvin vuoksi vaikka muutaman hengen porukalla. Kokoontua jossain kivassa paikassa kuten kahvilassa tai jonkun kotona teekupposen ääressä ja keskustella ennalta sovitusta kirjasta. Vapaaehtoiseen lukupiiriin voi valita lemppareita tai aivan uusia tuttavuuksia - mitä ikinä sattuu kiinnostamaan kaunokirjallisuudesta tai sen ulkopuolelta. Voi olla helpompi tehdä alussa piiriin jokin rajaus aiheen / aikakauden / kirjailijan / genren tai muun vastaavan perusteella, jotta on helpompi myös vertailla luettuja teoksia. Todennäköisesti tunnetuin tällainen aihepiirin rajaus on Jane Austen -lukupiiri – elokuva, jonka myötä myös lukupiiri-sana on tullut populaariin tietoisuuteen. 

Ps.
Lukupiiriä suunnittelevan kannattaa varautua, että lukupiirikeskustelut saattavat kääntyä teoksen myötä myös aivan muihiin asioihin - mutta se voikin olla juuri sitä parasta antia!