Tuhat lahjaa

Ystäväni oli suositellut minulle jo kauan sitten Ann Voskampin kirjaa Tuhat lahjaa. En ollut saanut aikaiseksi lukea sitä ennen tätä loppumaisillaan olevaa kesää. Ehkä hetki oli oikea.

 Ann Voskamp on kanadalainen suurperheen äiti ja maanviljelijän vaimo, kirjailija ja blogisti. (Voskampin inspiroiva blogi löytyy tästä osoitteesta: www.aholyexperience.com.) Tuhat lahjaa kertoo kuinka Voskamp pääsi eroon katkeruudesta ja löysi ilon ja kiitollisuuden. Kirjan pohjavire on kristillinen ja sitä voisi kutsua kiitollisuuspäiväkirjaksi. Niin kirja kuin siitä kirvonnut blogi ovat saaneet maailmanlaajuisesti suuren suosion. Ehkä ihmiset yleisesti ottaen ovat turhautuneita ja kaipaavat enemmän jotain hyvää, aiheita kiittää?

Kirjan alussa Voskamp on iloton ja katkera kohdattuaan elämässään käsittämättömiltä tuntuneita tragedioita, muun muassa pikkusisarensa epäinhimillisen kuoleman. Hän kuitenkin löytää työntäyteiseen ja väsyttävään elämäänsä kiitollisuuden, eucharisteon, ystävän heittämän haasteen avulla. Yksinkertaisen tuhat lahjaa -haasteen ideana on, että otetaan tavallinen paperi ja kynä ja aletaan kirjoittaa ylös kohta kohdalta, numero numerolta, asioita, joista on kiitollinen juuri nyt. Listaa jatketaan ainakin tuhanteen asti. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta voi mullistaa ajattelua. Väsynyt, turhautunut, kuormittunut äiti on kirjan lopussa täynnä kiitollisuutta ja rakastaa elämäänsä, vaikka olosuhteet eivät ole merkittävästi muuttuneet. Kuulostaa liiankin helpolta. Kaikki tämä vain muutamien, arkipäiväisten asioiden listaamisella!

Inspiroivan kirjan luettuani minunkin on pakko kokeilla. Mistä minä olen kiitollinen? Olen juuri saanut postissa kaksi hylkäyskirjettä kustantamoille tarjoamistani käsikirjoituksista. Vaikka tiesin, että kustannusliikkeiden taso on kova ja alle prosentti tarjotuista käsikirjoituksista päätyy julkaistaviksi, olen silti hieman pettynyt. Joka tapauksessa en löydä muuta paperia. Päätän kääntää nuo ikävät lappuset voitoksi, alkaa koota niiden kääntöpuolelle omaa kiitollisuuslistaani. Siitäs saavat, nuo tympeät kirjeet! Ensimmäiset kymmenen asiaa tulevat helposti. Katselen hieman ympärilleni ja saan listaan toiset kymmenen. Seuraavien päivien ja viikkojen kuluessa jatkan listaa aina kun alakulo meinaa vallata liikaa alaa. Heti mieli paranee.

1. Ruisleivän maku suussa

 6. Kukikkaat lakanat, jotka tuovat mieleen tyttövuodet

11. Omat sairastelupäivät (omaa aikaa, lepoa ja ulkona sadetta)

Alkuun asiat listallani ovat varsin materialistisia. Myöhemmin lisään myös abstraktimpia asioita. Listalle päätyy niin isoja, itsestäänselviä asioita kuin pieniä huomaamattomiakin. Enemmän niitä pieniä. Kaikkea sellaista, mikä minua ilahduttaa, mitä voin pitää lahjana juuri siinä hetkessä. Inhoan yltiöpositiivisutta, mutta tämä tuntuu toimivan aidosti. Se ei ole väkisin väännettyä. Kun hieman harjaannun, lisään kiitollisuuslistaani myös joitakin sellaisia asioita, joihin olen ollut pettynyt tai jopa vihainen. Siinä mukana on tullut usein myös jokin siunaus tai hyödyllinen opetus.

Tärkein ajatus onkin huomata ne pienet asiat, jotka usein unohtuvat, kun luovimme arjessamme niin tärkeinä ja kiireellisinä. Oma listani on vielä kesken, mutta se johtuu enemmänkin laiskuudesta kuin aiheiden puutteesta. Kun pääsen tuhanteen, jatkan siitä yli. Aiheita riittää, kun katsomme ympärillemme. Ne voivat olla ilmaisia kuten pihlajanmarjat, jotka koristavat tienvarren puita. Tai lämmin välähdys ystävän silmissä. Vain mielikuvitus on rajana.

Voskampin kirja haastaa elämään tyhjempää, täydempää elämää – ja nauttimaan siitä. Suosittelen!

38. Mummon tekemä kesäkeitto jääkaapissa

61. Tuulen kohina puissa

86. Kellon raksutus hiljaisuudessa

106. Illan hämy vihreässä, kosteassa kesäillassa

113. Uudet perunat, tilli ja voi

122. Mustaherukkapensaan leyhähtävä tuoksu

132. Tuulikellon hiljainen helinä kesäillassa

149. Puiden läpi siivilöityvä auringonpaiste

211. Tuomiokirkon torniin kiipeäminen

Sudenkorentokuva: Kimmo Korpela, muut omiani