Joka tytön runoja

        Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä 

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa,

tulisit juuri nyt –

                 Saima Harmaja, Huhtikuu 1930

Olen löytänyt runot uudelleen. Siihen ovat suurena syyllisenä nuo kirjallisuuden opinnot, joita jatkoin tänä syksynä pitkän tauon jälkeen. Tunneilta olen saanut uudestaan kipinän runouteen ja palautettua mieleen myös työkaluja runojen lukemiseen. Eihän sellaisia runoista nauttimiseen välttämättä tarvitse, mutta ne auttavat löytämään merkityksiä. Varsinkin lukiossa äidinkieli tekstianalyyseineen oli ehdoton lempiaineeni ja äikänopettajat tosi inspiroivia ja kannustavia. Muistan, kun lainailin kirjastosta vapaa-ajallakin runokirjoja, innostuin varsinkin vanhoista Tulenkantajista ja niiden elämänpaloa hehkuvista runoista. Edith Södergran, Katri Vala, Mika Waltari... Tuo Saima Harmajan Rannalla (1932) on sellainen ”nuoruuteni runo”. Utuinen, viaton, unelmoiva... 

Lueskelin parina iltana pitkästä aikaa Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittamaa Joka tytön runokirjaa (2006) ja sydämeni hypähti monen runon kohdalla. Ehkä siksi, että joistakin tuli mieleen ne ajat, kun olin niitä viimeksi lukenut. Ehkä siksi, että runot kolahtivat edelleen. Joka tytön runokirjaan on koottu aika kattavasti naislyyrikoiden tekstejä antiikin ajoilta 2000-luvulle. Sieltä löytyy tosi monen tyylisiä runoja, Eeva Kilvestä Maija Vilkkumaahan ja Aulikki Oksasesta  Tittamari Marttiseen. Kaikkia yhdistää jonkinlainen tyttöyden tai naiseuden kuvaus. Kaikki naisen elämän osa-alueet ja ikäkaudet on huomioitu ja jaoteltu osastoiksi. Teos on aika paksu joten siinä riittää pureskeltavaa pidemmäksikin ajaksi. Takakansitekstiä lainatakseni: "Sisälläsi elää aina tyttö! Näissä runoissa sinä heität lettinauhasi metsään, riuhdot itsesi irti Äidistä ja muutut villijalkaiseksi eläimeksi! Mutta silti jäät eloon naisen sisälle, ja pysytkin hengissä - lopun ikääsi.” 300 sivua voimarunoja tytöille ja naisille, pitemmittä puheitta, suosittelen!

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,

kehun: Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

 
                  Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972 

Valkeat aamut

Valkeat aamut tulevat

ihanassa saatossa

peittäen kasteisilla hiuksillaan

maan heräävät kasvot.

Hypähdellen nousevat metsistä

pienet helmenkirkkaat laulut

taivaan siniseen kelloon.

On liian onnellista

elää näinä valkeina aamuina,

kosketella elävin sormin rakastetun kasvoja,

tuntea huulillansa elämän maku.

Riemu on palannut sydämeeni 

kuin muutolintujen parvi.

Tahtoisin särkyä kasteen lailla

heläjävään, siniseen kelloon!

Katri Vala, Maan laiturilla 1930